torstai 18. joulukuuta 2014

Hui huivei ja pipoi

Kävin Snurressa, ja näin Annen päässä mallipipon. Oi, tykkäsin siitä! Koska olinkin mennyt sinne ostamaan Semillaa, ja mallipipo sattumoisin oli juuri siitä tehty, ei tarvinnut miettiä. Suoraan selkäytimestä: joo, toi, ja tuubihuivi samaa mallineuletta: ohjeet oli jo mietitty molempiin. Mitenköhän taas päädyin fuksiaan...
 
Vanhan sataman viimeisiltä kässämessuilta löysin Puffalan kaunista, pehmeänväristä ja tosi pehmeää kasmirsekoitehuivilankaa. Siitä halusin tehdä ohuen mutta muhkean tuubihuivin, minkätyyppistä olen himoiten tuijotellut tyylikkään etelähelsinkiläisen liikkeen ikkunassa.
Koko 100 g ja 800 m (korjaus: eiku 720 m) käytin tähän, ympärysmitaltaan 110 cm ja korkeudeltaan 48 cm tuubiin. Muutama kerros ainaoikein-neuletta molempiin reunoihin, muuten sileää.
Tyttärelle tein yhden illan tuubihuivin kympin puikoilla kolmesta vyyhdistä Palomaa, löytö Eiran Lankojen alekorista.
Pitkään ideatasolla ollut jämälankahuivi... Lanitium-glitterlankaa jäi puserosta yli toistasataa grammaa. Niistä Multnomah, taas kerran. Tykkään siitä, että siitä saa kaulusmaisen jutun puseron kanssa.
Sain  ekan Rikke-piponi tehtyä! Se on Langin Novenasta, tasan kahdesta kerästä. Lisää siitä täällä. Pipo on tosi kiva, kevyt ja pehmoinen.
Niin kiva, että vois tehdä pari lisää.
Piti vielä piipahtaa Eiran Langoissa hankinnoilla, ettei lanka pääse loppumaan joulunpyhinä. Samasta syystäköhän en voinut Snurressa vastustaa HUIVIlankaa...
Unilintuun ilmestyivät tupsut. Joulumeininkiä.
Oisko siinä nyt toistaiseksi kaikki...

Huomenna alkaa viikon joululoma! Hyvää ja rauhallista joulua korttiprojektin pitsitähtien myötä (ohjeet Caitlin Sainio: 100 heegeldatud lumehelvest)!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Korupajalla

Viime vuonna tehtailin pikkujouluihin joulupallokorviksia, jotka näköjään olivat jääneet dokumentoimatta. Mutta esim tällaisia:
Isommat palloista ovat lasisia, pienemmät muovisia. Prismasta löysin. Pallokorvikset olivat korvissa pikkujouluissa tänäkin vuonna, mutta tuli inspis tehdä muitakin jouluhenkisiä - tosin ei näin leimallisesti - koruja.

Nämä kulta-hopeakoristeiset lasihelmet löysin Figuluksesta Hakaniemen hallista. Niille löytyi kavereita vanhoista varastoista. Hopeanahkapunosnauha on lomareissuostoksia.

Pieniä korupulloja tilasin joskus yön pimeydessä Etsystä. Nyt niille tuli käyttöä: sisällä on pieniä helmiä ja 7 värillistä Swarowskin kristallia.
 
 Rodinoitu ketju täynnä roinaa...
 Muutama silmukkamerkki puolijalokivistä
Hopeanvärinen pallo helisee pehmeästi, tämä on siis tiukukoru.Sopii hyvin hopeanväristen joulupallokorvisten kanssa.
 Työkaverille vuorikristallikorvikset
Ja kristallikukkia pikkulahjoiksi
Nämäkin ovat vähän kuin koruja: ohuesta heijastinlangasta virkattuja tähtiä
Valoa pimeyteen! Onneksi pian on joulu.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Neulottu, virkattu ja Budapestailtu

Muinoin tein siskon pikkuiselle tyttärelle vauvaneuleasun. Nyt oli tarvetta samantyyppiselle villatakille, kun pikkuneiti on jo iso tyttö. Lanka taisi olla just samaa molemmissa, hiukka kaurapuuroon taittuvaa harmaata Drops Merino Extra Finea. Molemmissa napit on se juttu. Ostin tähän Hakaniemen hallin Punaisesta langasta pilkullisia nappeja, ja ne olivat tosi osuvat: mukaan tuli Inarin lempiväriä, ja pilkulliset jutut ovat myös lemppareita. 
Unohdin kuvata neuleen Inarin päällä, ja unohdin punnita valmiin neuleen. Great. Maybe next time. Joka tapauksessa puikot 3,5 mm ja lankaa kului viidettä kerää. Malli oma. Neulottu ylhäältä alas, niin että helmaa on tarvittaessa helppo pidentää. Hihoissa onkin valmiiksi kasvunvaraa. Tässä vielä helma höyryttämättä suoraksi.

 Sukujutut jatkuvat... Toisen siskon tyttären häihin virkkasin itselleni mekon, joka oli vielä jäänyt kuvaamatta päällä. Lanka Drops Baby Merino, kulutus 550 g, virkkuukoukku no 3,75. Malli on täältä.  Toimii arjessa...
... ja juhlassa :-)

Oulalla on uudet sukat Saksasta tilatusta Regian 6-fädig Tweed Trend -langasta. Puikot no 3, silmukkamäärä 56, kulutus 98 g.
Kantapäässä neuletuttu Marian patentti: kantalapussa 4 reunimmaista silmukkaa ainaoikein-neuletta, joka muotoilee kantapäätä ja poimintajäljestä tulee siisti. Maijalla oli sukat, joissa oli tämä sama mallineule: 6 s oikein ja 2 s ainaoikein-neuletta välissä. Sentyyppinen oli mulla pyörinyt melessä, ja kun näin se livenä, heti piti päästä toteuttamaan.

Ajat sitten ostetusta Malabrigo Lacesta syntyi tämä Laurel Leaf Cowl, jonka ohjeen ostin Räveltämöstä. Ei ehkä vaikea tehdä ilman ohjettakaan...
 
... mutta just tällaista pitsineuletta en ollut ennen nähnyt. Eikä tarvinnut miettiä itse! Lanka on kevyttä ja superpehmeää, mutta huovuttuu käytössä kokemukseni mukaan tosi helposti. Ei siis lenkkikäyttöön. Käytin langan kaksinkertaisena, kulutus himpan alle 50 g, puikot 3,75, kai.

Samasta langasta toinenkin projekti heti perään, malli Unilintu, puikot 3,5 mm, ja lankaa 90 g, tässäkin kaksinkertaisena.
 Tähän voisi vielä duunailla tupsut kärkiin niinkuin alkuperäisessä mallissakin on.

Unilintu oli mulla matkaneuleena Budapestissä, jossa vietimme viime viikolla neljä kesälomapäivää. Upeimmat rakennukset ja sillat ovat iltaisin valaistuja.
 Gellert-kylpylässä oli upeita lasimaalauksia ja mosaiikkeja katosta...
 ... lattiaan.
 New York Cafe oli upea luksuskahvila, jota sanotaan Euroopan kauneimmaksi, mutta taisimme pitää enemmän tästä Auguszt-kahvilasta.


Parissa lankakaupassa poikkesin. Toinen oli tylsä akryyliputiikki (Burda), toinen oikein ihana Barka Fonal. Siellä oli yllättävän vilkasta keskellä arkipäivää. Istahdin hetkiseksi nojatuoliin neulomaan.
 Barka Fonalissa oli Knollin kartiolankoja ja myös jotain ihan omia lankoja: ainakin villa-puuvilla-polyesteri-sekoitetta, joka oli aika hauskan tuntuista, ja värit olivat tosi kivoja.
 Vähän harmaata kartiolankaa tarttui mukaan.

Hotellimme oli vuoristoisella Budan puolella, liikekeskusta on Pestin puolella. Hotelli oli muuten kiva, mutta viimeisenä yönä totesimme äänieristyksen olevan aika surkea. Onneksi kaksi ekaa yötä oli hiljaista.

Budapestin kauppahalli on huikea. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä, jos osuu paikalle. 

Ihan mahtava neulontapaikka oli Kalastajien linnake,
 jonka kahvilassa oli upea näköalaterassi ja oikein hyvää hot wine'a.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Sukkia matolla?

Käsityöhuoneen matto on ollut valmiina jo hyvän aikaa. Sen halkaisija on 132 cm. Grafiitinharmaata Snurren matonkudetta kului 3 kg - enempää ei ollut saatavilla - ja erinäisten kokeilujen jälkeen päädyin jatkamaan sitä yhdellä vyyhdillisellä vaaleanharmaata ontelokudetta. Se toimi parhaiten. Koukku oli tiukkisvirkkaajalle sopiva, koko 12.
Näiden sukkien neulominen ei mennyt ihan tuubiin. 
Sinänsä olis voinut mennä hyvinkin: lanka on kivaa Vihreän Vyyhdin bambu-villasekoitesukkalankaa, 2,5 100 cm pyöröt, aloitettu kärjestä. Piti taas kaivaa Melissan kirjasta ohje, MUTTA: unohdin, että a) aloitin sukat paksummasta langasta tehdyn lasten kokoisen harjoittelusukan ohjeella ja b) Kristel jo ajat sitten sanoi, että alussa kannattaa tehdä lisäykset joka kerroksella. Sukista tuli tosi teräväkärkiset, varsin eri muotoiset kuin mun Aku Ankka -räpyläni... mutta on se hienoa kuinka neule kuitenkin mukautuu. Tungen jalkani näihin sukkiin joka tapauksssa.
 
Kaverit kävivät Lontoossa käsityömessuilla. En voinut lähteä mukaan , joten lohdutin itseäni pikku nettiostoksilla, mm. näillä Addin Colibri -sukkapuikoilla, joissa jokainen puikko on eri värinen. Tykkään tällaisista arjen pienistä iloista :-)
Neulon niillä sukkia armaalleni, Rico Suberpa Country -langasta, Karnaluksin hankintoja. Tähän lankaan en kyllä sitten olekaan järin ihastunut. Väri on kiva, mutta vähän on muovisen kiiltävää, vaikka kuitusisältö on sukkalankanormia, 75% villaa ja 25% polyamidia. Ekan sukan osuuteen osui yksi solmu ja kaksi kohtaa, jossa osa langan säikeistä oli poikki. Ihan liikaa pääteltävää, kuusi extra-langanpäätä. Yäk. 

Samaisesta Sockenwollenparadisista tilasin samalla pari kerää ihanan räikeää Regian Trend-tweedsukkalankaa. Vähän nikottelin postikulujen kohdalla; 12 egeä, mutta hinkusin tuotteita tarpeeksi, joten laitoin silmät kiinni ja maksoin. Kun lähetys oli tullut muutaman päivän kuluttua suoraan kotiin (onneksi poikani oli kotosalla), en valittanut enää yhtään. Langan vyötteessä muuten luvataan solmuttomuus: Dieses Garn ist knotenfrei!!



sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Cardiganeja

Aloitin jo viime talvena Piscataquan. Malli oli "pakko saada" -osastoa, ja lanka järjestyi näppärästi Kimmelvillan lopettaessa. Neule edistyi hitaasti mutta varmasti. Itsepäisesti halusin neuloa hihat saumattomasti mukaan. Öööö... ei ehkä ihan 100 % hyvä idea... No, takki valmistui alkukesästä, ja jäi odottamaan lankojen päättelyä, olkapäiden viimeistelyä ja nappeja. Niitä se sitten odottikin  kuukausitolkulla, kunnes eilen tuli inspis tehdä se loppuun. Tietysti siksi, että  halusin kuvata sen omenapuun katveessa :-)
Lanka on Debbie Blissin Blue Faced Leicester Aran, kulutus 615 g, joka tässä näyttää violetimmalta kuin livenä. Sävy on oikeasti punaisempi, luumumpi. Muutama muutos alkuperäiseen malliin: aloitin helmasta vähän isommalla silmukkamäärällä, että saan ahterini mahtumaan neuleeseen, vyötärökavennukset tulivat siinä sitten samalla luontevasti voimakkaammiksi ja  hupun kavennukset tein peruskantapäämetodilla. Vielä kuva hanuristani:
 Tästä tuli kiva vapaa-ajanneule. 

Toimistokelpoisempi versio on Basic Black, mun versio Ravelryssä täällä. Tulin tehneeksi siihen vähän useamman napinläven. Tätä on jo käytetty, ja totesin, että Dropsin Merino Extra Fine on kyllä aika herkästi nöyhtääntyvää. Nypynpoistajalle on siis käyttöä, mutta sillähän siitä selviää.
 Lankaa kului 11 kerää, puikot no 3,75.
 Kissankarvat näkyvät tässä aika hyvin. Olkapäällä taitaa olla näyte niistä!