sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Pikkusormi lähti!

Olen lähdössä ekaa kertaa neuleretriittiin ensi viikonloppuna. Olen suunnitellut sitä jo aika kauan, ainakin vuodesta 2009, joten nyt sitten... jännää! Ja, ilmoittauduin siellä pidettävälle värttinäkehruukurssille. Tämä on nyt kolmas yritys, kun kaksi Katjun houkutusta on mennyt ohi. On ollut muuta päällekkäistä tekemistä. Ajattelin jo, että kaitselmus ei tue mun kehruuopettelua. Mutta viuh, nyt lähti pikkusormi. Saas nährä, miten tädin käy!

Olen nautiskellut Pörrön ihanaa kirjaa eestaas. Yksi kerrallaan olen tehnyt siitä juttuja. Vielä on monta mallia, jotka haluan tehdä siitä enemmän tai vähemmän suoraan, ja mielessä on myös aika monta omaa versiota kirjan inspiroimana.

Tähän mulla oli jo millefiorit Pörrön kurssien jäljiltä valmiina. Ovaalin- ja donitsinmuotoisia helmiä, vuorotellen kukka - ja lehtikuvioita. Tykkään.
 Tässä on ei-niin-mun-värejä. Kirjassa oli just hyvät sävyt, ja niistä ajattelin tämän tehdä, mutta jostain ihme syystä vaihdoin kuitenkin sinisen helmiäispetrooliin ja ruskean hiukka tummempaan. No höh. Olis voinut jättää vaihtamatta. Ecrun kanssa ne olivat ok, mutta keskenään ne olivat liian tummia. Tein ne helmet uusiksi, ja vaalensin molempia sävyjä. Lopputulema oli tasapainoisempi. Ja vasta, kun sain tämän valmiiksi, tajusin, että onhan mulla sellaisia vaatteita, johon nämä värit sopivat vallan mainiosti. Ei ihan niin out-of-box kuin luulin :-).

Illuusiojuttuja... Näitä on vielä tarkoitus hioa ja kiillottaa ennen koruksi kokoamista.

Ja tässä sokerina pohjalla extraohje, jonka sai, kun tilasi kirjan Pörrön kaupasta. Erisävyisiä kultaneliöitä mustalla. Nää on niin herkkuja! Neliömuodosta innostuin muutenkin, kokeilin aikaisemmin tekemääni millefioria pienempään mustaan pohjaan.


Ennan neule on nyt valmis. Hihat ja takakappale ovat sileitä, ja kuvio vain etukappaleessa. Puikot 3,75, lanka Schachenmayr Extra Merino. Unohdin punnita, mutta luokkaa 400 g tähän meni.Tytär oli tyytyväinen.

 Reenasin Nostepinnen käyttöä glitterlangalla. Katjulle tuossa jo kommentoinkin, että voihan tällaisen Ritvis-kerän toki peukalonkin ympärille keriä, mutta tämä  pinne on niin nätti! Eilen kerin sillä ekan kerän, ja tykkäsin. Miksi ihmeessä neuloja hankkisi tarvikkeita järkisyistä, kun tunteella meneminen on hauskempaa?



5 kommenttia:

  1. Sä raaskit keriä blingblingin...no, kaunis kerä tuli. Jääkö koristeeksi vai pääsekö heti puikoille? Mä en saanut siitä noin kaunista. Ja jouduinpa kerimään sen kahteen kertaan. Saat kertoa niksit. Upeita jälleen korut ja Ennan paita on niin siisti.
    Harrastaessa tulee saada hyviä fiiliksiä, työvälineet ja materiaalit ovat kyllä tärkeä osa sitä. Mielenkiinnolla odotan innostutko kehräyksestä....mulle saa sit tuoda kuituja tuliaiseks :)

    VastaaPoista
  2. Just ja just raaskin :-). Taidan pitää sen keränä hetkisen ja harkita, minkä huivin siitä tekisin. (Raportoin sitten, pysyikö kerä kasassa vai hajoaako se.) Haluaisin mallin, johon kerä kuluisi mahdollisimman tyystin. Tai sitten Lazykaty... tosi kiva malli!
    Nämä harrastustarvikkeet ovat kyllä oikeasti aikamoinen ilonaihe: ihanat värit, muodot ja materiaalit!

    VastaaPoista
  3. Niinpä, siis tuo keriminen. Mä olen tuolleen keriny jo monta vuotta ja henkeen ja vereen vastustanut niitä kerijälaitteita, mitä niillä tekee?
    Korut on kauniita katsella mutt muuten en oo koruihminen. Sun antama kiva avainperä on edelleen käytössä.

    VastaaPoista
  4. Upeita koruja oot taas tehnyt. Ei voi kuin ihailla. Neuleitasi vain ihailen, minä en niitä saisi aikaiseksi.

    VastaaPoista
  5. Jaahas, tuleekohan toinen hurahtaminen. Korut ovat niin ihania. Tulee suorastaan naama vihreäksi.

    VastaaPoista