No hups, onpa kulunut aikaa edellisestä blogauksesta. Parempi myöhään, jos silloinkaan. Aika lämmin syksy on ollut, mutta aina voi tehdä lisää neuleita, esim siks, että on syksy.
Näin
Arskalla Lanitiumin ihania, liukuvärjättyjä kimallesukkalankoja. Ihan hirvee hinku tuli niihin. Pakko saada:-). Nyt Hades-sävyisiä vyyhtejä asuu meillä...
... uudessa käsityöhuoneessani! Tytär muutti pois kotoa, joten nyt mulla on sellainen. Olisin kyllä mieluummin pitänyt tyttären kotona vielä vähän aikaa, mutta on siinä muutossa tällainen hyväkin puoli.
Villa Lanka oli tilaamassa hauskoja torsoja. Nyt kun oli tilaa, ja olin jo pitkään sellaista(kin) hinkunut, niin tilasin moisen. Parisen viikkoa taisi kulua, ja hän saapui Suomeen. Matkustimme sitten kimpassa kotiin ratikalla, hän kyllä oli häveliäästi pukeutunut jätesäkkiin. Nyt sitten on kätsä kuvata neuleita välillä hänen yllään.
Tämä on
sydämenlämmittäjä, lankana Narikkatorin tapahtumasta ostamani Ilun Handun merinolanka. Ihana malli ja ihana lanka = tosi kiva neuloa ja käyttää.
Välipalaksi pikku koru, jonka helmiäishelmet ovat kesän Lontoo-reissulta.
Laurielini on neulottu valmiiksi, mutta napit ovat ompelematta. Viimeistelyhommat ovat vähän kanittaneet viime aikoina.
Äitini kävi kesällä penkomassa kotikyläni ajat sitten lopetetun kyläkaupan varastoa, jota myytiin pois. Pyysin häntä ostamaan mulle pahvilevyihin kiinnitettyjä nappeja, jos niitä siellä olisi. Oli, ja yhdet näistä vintage-napeista ovat just oikeat tähän.
One skein wonders ... :-). Yhdestä vironvillavyyhdistä tuli neuletakki, 240 g lankaa. Väriliu'utkin menivät sopivasti niin, että hihoissakin värit liukuivat nätisti.
Kaarrokkeen ohje on
täällä, loppu simplex-jatkoa siihen: vajaapituiset hihat, slimmattu vartalo-osa. Ja vetskari on nyt sitten vihdoin ja viimein ommeltu!
