Kerran vielä...

... tästä paidasta. Onhan se niin, että ihan kenelle tahansa naapurille ei tällaista tekisi. Tiesin, että saaja oikeasti arvostaa tätä. Hän oli tosi iloinen, ja niin olin minäkin. Paita sopi tosi hyvin, ja hihojenkin pituus oli ihan sopiva.

Katjun viimeaikaista sukkaputkea seuranneena inspiroiduin minäkin... ja muistelin vuosien takaisia keskusteluja Kristiinan kanssa kantapäistä. Tässä ihka ensimmäinen tiimalasikantapääni! Jos oikein hyvin käy, saan toisenkin sukan tehtyä...

Nyt se on valmis!

Jee! Tässä mallina meidän Kari, mutta vien paidan varmaan huomenissa ystävälle, joka tosiaan täytti tasakymmeniä syksyllä. Synttäripäivänä lupasin tehdä hänelle neuleen, ja projeki alkoi kehkeytyä silloin. 

Kilo lankaa, Titanwoolin Superwool-lankaa, puikoilla 4,5. Koon M silmukkamäärillä koko L, kun lanka oli vähän paksumpaa kuin piti. Ohje on Ravelryssa täällä, Garnstudion sivuille ei just nyt tunnu pääsevän.

Lanka on kahta värjäyserää. Ostin ekaksi 800 g, mutta se loppui kesken. Onneksi oli muutenkin menoa Tallinnaan, että sain hankittua sitä lisää. Tein kaarrokkeessa kunnon pätkän neulomalla vuorotellen eri värjäyserien keriltä. Tosi samanvärisiä erät olivat, ei onneksi tullut mitään raitoja.

Jos tausta näyttää kummalliselta, niin se on mun espressokuppikokoelmahylly. Hyvää viikonloppua!

Lähipiirineuleita

Kummallista kyllä, molemmat pikku lapsukaiseni halusivat pipon. Tyttären väritoive oli tummanpunainen. Lankavarastosta löytyi just sopivasti vyyhti  Casacaden Venezia Worstedia. Se on nyt tässä:

Poika halusi violetin,pitkähkön tupsupipon. Tein sen jo jonkun vuoden hillotuista lankavarastolangoista: Hjertegarnin Silke Alpacaa ja Novita Woolia rinnakkain. Mallineuleeksi valikoitui bambuneule.

Äiti on tyytyväinen, kun ei lapsilla päätä palele. 

Toki armaallenikin olen pipon väsännyt, vaikka tämä on kyllä jo viimevuotinen. Kuvasin sen tuossa samassa uloslähtöhässäkässä. Koolhaas ihanasta Shokay-jakkilangasta. Suoraan Himalajalta, ja himan pipoläjästä.

Kissan kanssa tulee välillä sanomista neuleiden omistusoikeuksista.

 

Sain tämän naapurissa asuvalle ystävälle menossa olevan neuleen kuitenkin kiskottua kissan alta.

Olen vähän liemessä satulahihan kanssa. Halusin tehdä kaarrokeosan pyörönä, en irtokappaleina alkuperäisen paidan ohjeen mukaan. Zimmermanin Knitting Without Tearsin ohjeen mukaan homma ei nyt ole mennyt ihan putkeen, vaikka en ole (ainakaan vielä) kyyneliin puhjennutkaan. Oiskohan kolmas viritys menossa. Hmmm... ehkä olisi kuitenkin kannattanut tehdä ihan sen originaaliohjeen mukaan, mutta nyt sitten teen niin monta yritystä kuin tarpeen on. Kyllä tämä vielä valmistuu...

Uusi lankakauppa...

... ainakin mulle! Hietalahden torin kulmalla on (kuulemma jo marraskuusta lähtien ollut) Snurre, viehättävä lankoja ja vähän sisustustarvikkeitakin myyvä kauppa.

Hyllyssä on mm. Cascade 220:stä, BC-garnin Baby Alpacaa ja Semillaa sekä tanskalaista Dansk Pelsuldia, jota en ole nähnyt koskaan aikaisemmin. Gotlantilaisten lampaiden villaa. Tykkään. Tuossa alhaalla on matonkuteita valmiina kerinä.

 Sitten Malabrigon lankoja, vähän Noroa ja alpakkaa.

Nämä olivat ihania, järjettömän paksua lankaa. Kerät ovat tosi hauskan näköisiä, tyyppiä mittakaavavirhe :-)

 Jotain lähti mukaan

 Oli hauska perjantaipiristys työpäivän jälkeen. Kaupan Annen kanssa oli kiva jutella. 

Elokuva odottaa, ja nyt neulomaan... mihinköhän näistä tarttuisin :-)

Kevättä odotellessa...

... Coastal knits -kirjasta Rustling leaves -baskeri. Ihania kahisevia lehtiä. Lankaa kului 36 g, Punta Yarnsin Merisockia, josta olen aiemmin tehnyt Pimpeliesen. Keväisessä kuvassa väri on oikeampi, tässä kökössä valossa ei oikein irtoo.

Baskeri on sen verran ohut, että kevättä pitää odotella ennen kuin tässä tarkenee :-)

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Evendim on ollut vaiheessa jo jonkin aikaa. Olen neulonut sitä kivasta petroolinvärisestä Cascade 220:sta, melkein ohjeen mukaan helmasta ja hihansuista kainaloon. En edes muista, mikä ekassa kaarrokeyrityksessä meni pieleen, mutta joka tapauksessa purin sen. Ai niin, taisi napituskaitale mennä jotenkin väärin päin. Yritys no 2 näytti tältä,

ja päätyi useiden viikkojen pussimarinoinnin jälkeen tähän.

En tykännyt raglankavennuksista, jotka olivat ensiksi jyrkät, ja lopussa loivat. Tykkään tasaisista, säännöllisistä jutuista, pohjalainen kun olen. Paitsi että se oikea syy, miksi oli pakko purkaa, oli se, että en ollutkaan tehnyt napituskaitaletta ihan niin kuin ohjeessa käskettiin. Ja kun kaarroke muuttuu kaulukseksi, ja neuleesta kääntyy ikäänkuin nurja puoli esiin, hokasin ikäänkuin myöhässä, että kaitale ei ole samanlainen nurjalta.

No, kolmas kerta toden sanoo, ja nyt neule on valmis, ja tykkään siitä.

Lankaa kului noin 5oo g, puikot no 4.

Syksyllä ihastuin Araucanian Botany Lace -lankaan, jota oli ihan pakko ostaa. Priiman Emmy on tehnyt sille kivan, epäsymmetrisen huiviohjeen.Vajaasta yhdestä vyyhdistä, nelosen puikoilla. Reunoihin tein muutaman ainaoikein-kerroksen, että rullautuisi vähemmän. Lanka on ihanaa, pehmeää, voimakaskierteistä, ja kivaa neuloa.

Tämä epämääräinen kasa on kolminkerroin kaulan ympäri menevä tuubihuivi pojan tyttöystävälle. Kasin puikoilla, 300 g Viking Balderia, neuletiheys noin 10 s = 10 cm.

Uusi neulevuosi on siis alkanut :-)

No oho...

... joulu on mennyt, ja uusi vuosikin alkanut... olen ollut lomalla, ja tällä kertaa näköjään olen tehnyt ihan jotain muuta kuin tietokoneillut...

Tyttären poikaystävän käsiä paleli, ja lempiväri on -  yllättävästi - keltainen.  Voi sit syyttää itseään.

 Hyvää tätä vuotta!