Pinkki linja pitää - melkein

On oikeasti aina vaikea tietää, millaisista koruista kukin tykkää. Korut ovat tosi tunnejuttu: miksi ihmeessä kukaan käyttäisi sellaista korua, josta ei erityisemmin pidä. Yksi tiimimme jäsenistä lähti uuteen työpaikkaan. Tiistain virkistäytymisessä näin, millaisista helmistä hän innostui, ja millaisen rannekorun hän teki. Oli helppo tehdä lähtiäislahjaksi kaulakoru samalla formaatilla. Lähtiäisissä söimme vaaleanpunaista jäätelöä ja mansikoita, joimme pullollisen Pink-kuohuviiniä, ja lahjatkin olivat vaaleanpunaisia. Soma Miia on jatkossa toisen työporukan ilona.

Virkistyspäivän korivirkkaus jatkui kotona. Kangasaitan yhdestä 400 g  ontelokudevyyhdistä tuli kaksi koria, toinen halkaisijaltaan 19 cm, korkeus reuna taitettuna 12 cm, ja toinen 21 x 11 cm. Koukku oli no 8.

Telkkarin kuulokkeiden vaahtomuovipehmusteet olivat ihan romuna. Armaani kysyi, että voisko niihin virkata uudet? Hyvä idis! Pehmeää merinovillaa ja virkkuukoukku kätöseen, ja aikaa ehkä 20 minuuttia. Kuulokkeet menevät taas ihan täydestä!

 Tein Damsonin Lanitium ex Machinan kimallesukkalangasta. Yksi vyyhti ei ihan riittänyt. Nyt mulla on rinsessasukat:

 Lankaa kului 60 g, tehty 2,5 mm pyöröillä kärjestä aloittaen. Malli on omasta päästä. Pitää vielä tässä vaiheessa harjoitella pyöröpuikkometodia yksinkertaisilla malleilla. Kaulakoru kans samasta langasta, painoi napin kanssa 15 g. Mulla on näköjään oikeana puolena eri puoli kuin mallissa.

Raitapaita ei ole pinkki, mutta se on nyt valmis. 3,5 mm puikoilla, yhteensä 310 g luonnonvalkoista ja vihreää Marks & Kattensin Eco-bomullia, malli vanha kunnon ylösalaisneule, slimmattuna.

 

Nyt on kesä!!