Cardiganeja

Aloitin jo viime talvena Piscataquan. Malli oli "pakko saada" -osastoa, ja lanka järjestyi näppärästi Kimmelvillan lopettaessa. Neule edistyi hitaasti mutta varmasti. Itsepäisesti halusin neuloa hihat saumattomasti mukaan. Öööö... ei ehkä ihan 100 % hyvä idea... No, takki valmistui alkukesästä, ja jäi odottamaan lankojen päättelyä, olkapäiden viimeistelyä ja nappeja. Niitä se sitten odottikin  kuukausitolkulla, kunnes eilen tuli inspis tehdä se loppuun. Tietysti siksi, että  halusin kuvata sen omenapuun katveessa :-)

Lanka on Debbie Blissin Blue Faced Leicester Aran, kulutus 615 g, joka tässä näyttää violetimmalta kuin livenä. Sävy on oikeasti punaisempi, luumumpi. Muutama muutos alkuperäiseen malliin: aloitin helmasta vähän isommalla silmukkamäärällä, että saan ahterini mahtumaan neuleeseen, vyötärökavennukset tulivat siinä sitten samalla luontevasti voimakkaammiksi ja  hupun kavennukset tein peruskantapäämetodilla. Vielä kuva hanuristani:

 Tästä tuli kiva vapaa-ajanneule. 

Toimistokelpoisempi versio on Basic Black, mun versio Ravelryssä täällä. Tulin tehneeksi siihen vähän useamman napinläven. Tätä on jo käytetty, ja totesin, että Dropsin Merino Extra Fine on kyllä aika herkästi nöyhtääntyvää. Nypynpoistajalle on siis käyttöä, mutta sillähän siitä selviää.

 Lankaa kului 11 kerää, puikot no 3,75.

 Kissankarvat näkyvät tässä aika hyvin. Olkapäällä taitaa olla näyte niistä!