Huivituksia

Huiveja on kiva neuloa: ne kulkevat kevyesti mukana, kivoja malleja on loputtomasti, huivit valmistuvat aika nopeasti, ja niille on aina käyttöä. Käytän ohutta villahuivia melkein aina. Jos ei nyt ihan helteellä, mutta lomareissuillekin otan aina pari mukaan. Ne lämmittävät tarvittaessa mukavasti, mutta eivät paina laukussa juuri mitään.

Kesän Saksan-autoreissulla valmistui kaksi Stac Shoiagia (en ikinä opi muistamaan tätä nimeä...), toinen Onionin nokkossukkalangasta ja toinen Zauberballista, jonka annoin Hertsikan neuleiltojen Minnalle. Tykkään mallista tosi paljon, ja aiemmin neulomani vaaleanpunainen Hedgehog-versio on ollut ihan lemppari.

 

Nokkoslankahuivi näyttää tässä kuvassa ihan liian siniseltä, on oikeasti tämän jakun värinen

Lanitiumin ihanista langoista valmistui oikeanpuoleinen Ruusupuu, ja vasemmalla oleva Nurmilintu on pari vuotta sitten Lontoosta ostamaani Fyberspates Vivaciousia.

 

Pingottaminen ja kuvaaminen ovat huivipostausten hidasteita. Hankin kesällä  Karnaluksista pingotusraudat, jotka ovat kyllä aika kätsät. Eilen sain pingotushomman tehtyä, ja saatte tyytyä tähän kuvaan... 

Viikko sitten Tallinnan-reissulla ostin langat tyttären huivia varten. Se onkin ihan eri maata; tytär tilasi smaragdinvihreän, tosi paksun ja pitkän kaulahuivin, joka menee kaulan ympäri kaksi tai kolme kertaa. Ok,tein työtä käskettyä :-). Puoli kiloa Gefidran Extra Soft Merino Grande -lankaa, 50 g = 70 m, puikot no 7...  Määrä tuntui todella liioittelulta, mutta ihan kepeästi koko 10 kerän määrä tähän kuluu. Pituutta tulee vähän vajaa kolme metriä, leveys on sellainen 24 cm. Tässä se on alussa:

Tekeillä on myös Eyeblink turkoosi-semisolidista Punta Yarnsin Merisockista, ja harmaa tweedhuivi suunnitteilla... josko se olisi sitten sellainen luottohuivi, joka sopii joka asuun. Kun vieläkin välillä pursuilevan hattuhyllyn valikoimasta tuntuu puuttuvan jotain!